Satin Circus @ Rewell Center, Vaasa 21.9.2013

Tapahtu sellanen yhteensattuma, että kun oli jo sovittu, että meen viikonlopuks Annan luo Vaasaan, huomasin facebookista, että Satin Circus heittää saman viikonlopun lauantaina akkarisetin kauppakeskus Rewell Centerissä. Oolrait, mehän nähtiin Annan kanssa pojat by accident jo Untorockis ja oltii todettu et hauskoja poikia ja ois sitä huonompiaki tapoja lauantaita viettää ku näitten keikkaa kattellen. Sitä paitsi tää kiipparisti (also known as "henkkaripoika" tai jos lähetään kansainvälisille markkinoille, ni "id-boy" :D) lupas Untorockis näyttää mulle henkkarit, ni täytyhän sitä sitte babyfacen ajokortti käyä katsastamassa.

Henkkaripoika lähti lavalta ottaa kuvia

Pojat veti jokusen biisin akkarina, huomattavasti enemmän ku mitä olin odottanu. Oltiin ehkä kymmenisen metriä "lavan" reunasta ja eihän siellä hallissa kuulunu yhtään mitään musiikista. Sellasta sekamelskaa, mistään saanu mitään selvää, soittimia ei ollu mikitetty ei mitään. Toki mä ymmärrän, et toi ihan niin panostus ollu, et mikitystä oltais tehty, mut esimerkiks ku Henkkariboy otti saksofoninsa esiin, ni sehän sitte upotti kaiken muun alleen. :/ Harmi sinänsä. Toinen juttu, et välispiikeistä saanu yhtään mitään selvää. Ois varmaan pitäny tehä samoin ku Kasinolla Lovexin kanssa 2011, et kun todettiin, että mestan akustiikka ja laitteet kusi, ni pyydettiin Torstii huutaa kaikki välispiikit meille siihen eturiviin. :D Ainaki toimi sillon, miksei nyt! :D Mutta joo, äänen käyttö on sallittua Satin Circus. (: Välillä kuuli satunnaisesti jonkun sanan sieltä täältä.

Ilmeet kymppi plus!

Se oli mun mielestä mahtava yllätys, että siellä oli oma kuvaaja ottamassa yhteiskuvia ja ne sai sitte hakee valmiina paperiversiona viereisestä kuvakioskista. Oli kyllä oikeesti niin siistiä. Ei kyl muute oltais Annan kaa lähetty niin fanityttöilee, mut ku oli kuvaaja ja kaikki, ni olihan sitä pakko. (: Mentiin kuvaan poikien kaa vähä sekottaa pakkaa: ne oli tehny jo valmiiks jakonsa, kaks ja kaks ja siinä välissä rako, missä kuvattava on. No koska mä ja Anna ollaan ihania ja ernuja, ni tungettiin tietenkin kumpikin näihin "kaks ja kaks" väliin. Basisti (MadCraftin Oton kaksoisolento, btw) totes vaa mulle, et "päätit sit siihen tulla". Niin päätin. Okei, mitähä mä selitän? :D No kukaan ymmärrä, mut ei oo mun ongelma, pääasia, et hämmennettii poikia. :D Mä tiiän, et koska oon lyhyt, ni ihmiset tekee yleisestiki niin kuten tää Paul-basistiki: kumartuu vähän, ihan ku ei muute mahuttais samaan kuvaan. Kyl se siitä sitte väisti ku tajus siitä ku mäki rupesin niiailemaa, et näyn kameralle. :D Säätäminen on kuninkuuslaji ja mä oon siinä mestari!

Käytiin hakee Annan kaa kuvamme ja yllätyttii kyl positiivisesti kui hyvä se oli! Ensinnäki äksien kanssa on tottunu siihe, et tulee jotain ketjureaktioita tai sarvia. Tai jotain muuta yhtä älykästä. Oli mukava yllätys, et jokainen kuvassa oleva näytti suht ihmiseltä. :D

Te jotka ootte seurannu mun blogia, ette voi kieltää etteikö tää ois yks vähiten säädetyimmistä kuvista! :D
Ps. mullei oo tääl nyt skannerii, ni toi on kameral kuvasta otettu, joten laatu <3

Mentiin sitte sinne fanisumaan oottelee, et päästäis vaihtaa pari sanaa poikien kanssa. Lopulta rumpali (eli "tummempi niistä kaksosista" toim huom rumpali ja kiipparisti/saksofonisti eivät kuulemma oikeesti oo sukua) vapautu, ni mentii sen luo. Se sitte rupes rustaa nimmareita nimmarikortteihi. Hetken olin et öööö, vieras tilanne hämmensi. Siitä on oikeesti vuosia ku viimeks pyytäny nimmaria. Niinku ihan itelleen, eikä vaiks ulkomaalaselle fanille tai muuta vastaavaa. Tai no nytkää tarttenu pyytää. :D Ja itse asias mä sain sit saman tien kaks korttia, ku toiseen tää Olli kirjotti väärälle puolelle, ni ku läpäl nurisin, sain uuden. :D Oon ihana kakara, äksät voi todistaa. :D

Palloiltii taas pitkään Annan kaa, ennenku päästii johki väliin (ette usko kui innokkaita faneja Satin Circuksella onkaan!), jollon päästiin sitte Henkkaripojan juttusille. No ei muuta ku lompakko esiin ja ajokortti näkyville! Ja Henkkaripoikahan teki työtä käskettyä. Selitti jotain ihmeellistä, et siin kuvas sen hiukset on oudosti (tai huonosti tjv, ei voi muistaa sanavalintaa) ja jopa poliisi oli kuulemma kommentoinu niitä. :D Myöhemmin saatiin Annan kaa tietää, että herra oli saanu sakot matkalla Vaasaan. Way to go Henkkari-boy! :D

Laulajan kanssa ei vaihettu kun ihan kaks sanaa, ei mitään ihmeellistä. Seki meinas kirjottaa väärälle puolelle nimmarin mun korttiini. :( En kait mää ny haluu et nimmarit kirjotetaan siihen kuvien päälle, c'mon?! Seuraavaks suunnattii tän Otto-kloonin luo ja todettii, et se on suosittu! Kiesus siinä sai venata! :D Sit ku oli jo ojentamassa korttia sille, et rustaa toho nimes, et se kiinnittäis muhu huomiota, ni tulee joku fani puhelimen kanssa, että "puhu mun kaverin kaa puhelimessa". Katottii Annan kaa vierestä, ku Feikki-Otto (aka basisti Paul) vilkas puhelimen näytöltä nimen ennen ku laitto luurin korvalle ja hihiteltii omiamme, et vitsi tehää joskus kans noin, et "juttele mun kaverin kaa", mut vaihtaa kaverin nimeks jonku ihan idiootin tai jotain, ni sit se muusikko hajoo heti ekana ku rupee juttelee sinne puhelimeen. :D Joo meillä oli hauskaa. Me noin muutenki koko aika hihitettii ihan omiamme, ku seurattiin Satin Circusia ja niitten fanien käyttäytymistä. :DD

Nii mutta Feikki-Otosta. Ojensin sille korttini ja sanoin, et "kirjota toho" ja tyrkkäsin kortin käteen. Otto oli sillee, et "mitä mä kirjotan", ni tokasin, et "no vaikka muumi! ...no ei vais!" No mitäpä tekee Feikki-Otto? Enste kirjottaa nimmarinsa ja sitte rupee piirtää muumia siihen korttiin. :DD Oolrait, asiaa! Samalla tiedusteltiin basistilta Annan kanssa, et sattuuko tuntemaan MadCraftin Ottoa (eli tässä tarinassa sitä "oikeeta Ottoa"). Ties kuulemma tapauksen, mutta kun kysyttiin, ni vakuutti ettei oo sukua, vaikka ties meijän Oton sukunimenkin. Noh, kun päästiin kotiin meille selvis, että Satin Circuksen Paulin aka Feikki-Oton sukunimi on myös Uotila, aivan kuten MadCraftin Otonkin. Ollaan Annan kanssa niin varmoja, et se huijas meitä! Dude, nokkiin tulee! :D

Haha, muumi. :D

Ei mut kaiken kaikkiaan oli kyl hauskaa, ei haittaa et eksyttiin paikalle kattoo näitä. :D Nyt vielä Anna reilu tunti sitte ilmotti, että Satin Circus esiintyy ens kuussa samoilla festareilla ku Lovex (taas!), eri päivänä kyllä, mutta voishan sitä harkita mennä jo perjantaina Tampereelle kattomaan mein uutta feivörittibändiä. :D Vaikkei se musa edelleenkään ihan niin hyvää oo. :D Mut jätkät on iha hauskoja. Jotain positiivista ees. Ja se saksofoni on rock!

Lataa myös uusi sinkku If You Love Me täältä:

https://itunes.apple.com/fi/album/if-you-love-me-single/id699088886?l=fi

All alone in heaven

Heaven. What the hell would I do in that place without you? 

Sonata Arctica julkas tossa joku aika sitte uuden musiikkivideon. 'Alone in Heaven' on kuulemma 'Stones Grow Her Name' -levyn viimeinen musiikkivideo ja muahan se ei haittaa. Alone in Heaven on hyvä biisi, jossa on hieno sanoma, koska mitähän me oikeesti tehtäis taivaassa ilman tuttuja, rakkaita ja toisia ihmisiä.

Musavideo biisille on ihan onnistunu. Ite ehkä oisin halunnu tähän jotain juonellista käännettä, kuitenki ku noin hieno aihe josta sais vaikka ja mitä upeeta musavideoo sinne soiton oheen. (: Hei mut koska soittovideot toimii rock-biiseille aina, ni pisteet kotiin.

Tää kuitenki erottuu muista perus soittovideoista radikaalisti. Ku kattelee ajatuksella, ni ensinnäkin kuvakulmat on aika hienoja. Välillä mennään jopa ihan ihohuokostasolle. Kameran kuvakulmat on tosi rohkeita ja huomaa et ohjaaja on 1) joko tienny tarkkaan mitä haluaa sekä 2) uskalias tekemään erilailla.

Toinen asia, joka mulla pisti silmään, oli se, että muusikothan ei ollu kertaakaan samaan aikaan kuvassa. Ja täähän, et ollaan yksin nivoutuu täydellisesti biisin tarinaan ja nimeen (Alone in Heaven = yksin taivaassa, kirj. huom). Mun mielestä toi oli tosi kivasti keksitty, et ei vaan lauleta yksinäisyydestä, vaan se otetaan noin konkreettisesti mukaan koko höskään sitte. (:

Ja vielä yks huomautus: Alone in Heaven -musavideolla ollaan taivaassa (oletan hyvin vahvasti), ni siellä on ihan pimeetä. Toiki on hienosti ajateltu siihen, et koska siellä taivaassa ollaan yksin, ni sit siellä ei kuitenkaan viihdytä/asiat on siellä huonosti.

Kerta kaikkisen hieno video, josta saa ehkä enemmän irti ku oikeesti ajatuksella kattoo sen, eikä vaa kato, et "oho, tossa noi ny vaa soittelee". Kuten bändin laulaja Tony Kakko kommentoi julkaisussa: "The video is like the song, fairly simple and... soft."

Muut Stones Grow Her Name -levyn musavideot:

Vasemmalla ex-basisti Marko Paasikoski, joka juuri äskettäin ilmoitti jättävänsä bändin. :(

Kiipparisti Henkan ylläpitämä blogi kahdeksannen studioalbumin teosta, kannattaa tsekata:

http://sonataarcticamakingof8th.blogspot.fi/

VAROITUS

Jos et ole vielä kuullut alla olevaa biisiä, älä missään nimessä kuuntele sitä! :D Siitä jää pakkomielle ja se jää korvamadoks ja kaikkee muutaki. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kerrassaan nerokas idea! Mut kysymys kuuluu, et kuka saa päähänsä tehä biisin lyriikat ketun ääntelystä? O.o No yksinkertasuus puree, ainaki katsojamääristä päätellen: muutamassa päivässä miljoonia katselukertoja tää video keränny. :D

Sit asiasta vähä viidakkoon -->
Oon täs ollu viikon verran kipeenä ja eilen sitte korvatulehdus teki tulonsa. Nyt se sitte on puhjennu ja lähes nukkumattoman yön jälkeen toinen korva kuulee kaiken ns. demoniäänenä. :D Ihan hiljasesta kämpästä soitin terveyskeskukseen varatakseni lääkäriaikaa, avasin ekaa kertaa suutani ja hämmennyin ihan täysin, ku tulee tollasena stereona, eritahtiin vielä. :D Siis aivan demoniääni! Semmone tiättekste lastenohjelmis kaikil pahiksil? :D Sit oli sillee et joo kiva, kuulen oman ääneni ny sitte tälläsenä. Avasin siinä sitte tietokoneen kuunnellakseni vähä musiikkia ja Fighter ku lähti soimaan rupesin kuuntelee, et hetkonen, Torstillaki on demoniääni!: D Tää on kaikessa kamaluudessaan aika hauskan kuulosta, jos vaan vois äänittää teille pätkän! :D

Asiaa kapinoimisesta ja palautteesta

Facebook-tuttu tossa laitto eilen viestiä, että olinko mä joskus aikasemmin kesällä vinkunu äksille, et State of Mind levylle tulee vaan yheksän biisiä. Vastasin, että tietenkin olin! Eihän yheksän oo millään riittävästi. Tuntuu joltain pidennetyltä EP:ltä, jos ei oo kymmentä biisiä. Sit tää vastas, et jos äksät on päättäny, et on yheksän biisiä, ni eikse sitte oo hyvä. No ei tietenkään ole. Aina pitää kertoa mielipiteensä, vinkua, marista ja kehottaa. Aina pitää vaatia vaan parasta, ni saa jopa saadakin parasta. Koskaan pidä tyytyä siihen mitä on saamassa jos on mahollisuus saada tulevaisuudessa enemmän.

Tässä siis tää mun tuttu kyseenalaisti sen, että mä olin menny äksille vinkumaan niiden päätöksestä. Eiks kaikki inise vanhemmilleen, kavereilleen, opettajilleen, työkavereilleen, tutuilleen jne? Pitääkö muusikot sitte nostaa tnä yläpuolelle, et ne on jumalia, joitten päätöksiä ei saa kyseenalaistaa?

Vaikka lovexit on muusikoita, ni ne on ihan vaan ihmisiä, tekee huonojaki päätöksiä välillä, eikä aina kaikki suju niilläkään ihan niinku leffoissa. Esimerkkinä nyt tää Fighter-biisi, joka ei vielä oikee rullaa keikoilla. Mä sanon, et se biisi ei toimi, äksät kuuntelee ja totee, et okei. Ne tarttee jonkun joka antaa rehellistä palautetta, ei pelkästään sitä pilvihöttöö, mitä niin monet tarjoilee. Kukaan miettiny, et ehkä Lovexkin haluaa kehittyä?

Sit semmone juttu vielä, et aina kun mä sanon jotain negatiivista, siin on semmonen pieni läppävara, et liian tosissaan ei kannata ottaa mun sanomisia. Toki jos mä Lovexille valitan biisien vähyydestä oon sitä mieltä, mutta kuitenki jos sanon asian "tiukasti" tai hyvin ykskantasesti, ni se on sit jo läppää.

Samoin pitää muistaa, että vaikka palautetta saa antaa, ni ne pitää osata aina esittää fiksusti ja perustellusti, jonka lisäks yhteen negatiiviseen palautteeseen pitää aina laittaa kaks positiivista mukaan! (:

Mutta takasin siihen yheksän biisin ongelmaan: kukaan huomannu, et me sit kuitenkin saatiin kymmenen biisiä? Yheksän runko plus bonus. Okei, mä tiiän, et se bonus ei tullu fanien tai mun ininästä, ku Kike kerto mulle oikeen syyn, mutta on silti tärkee aina kertoa mielipiteensä. (:

Lovex @ LeBonk 30.8.2013

Perjantaina jatkettiin Tampereelta Katin ja Heddan kanssa matkaa Helsinkiin. Pääkaupungis oltiin hyvissä ajoin, kerättiin porukka kasaan (harvinaisen iso sellanen) ja käytiin syömässä, ennenku suunnattiin LeBonkiin. Bonkissa sitte saatiin kiva yllätys: ei oo vielä auki! Mä en ollu huomannu tarkistaa asiaa, enkä käyttäny omia aivojani sen pidemmälle, uskoin vaan mitä toiset sano, ni oltiin sit luultu, et aukes jo neljältä. No ei auennu ku vasta ysiltä. Käytettiin sit puol tuntii yleiseen hengailuun.

Olin listalla ja keksin kysyä Kikeltä onko mulla mukana "plus yks" eli ns avec. Oli kuulemma, joten laitoin bussista vielä viestiä vanhalle lukiokaverille, että läheks messiin, pääset ilmaseks sisään. Iidahan lähti, vaikkei fani ookaan, arvostan!(: Oli tosi kiva nähä Iidaa, jee. (:

Mä olin tällä kertaa varautunu siihen, et joudun paitalevymyyntiin, mutta pojat ku meni lavalle, ni Kike matkalla pysähty sen verran, että totes että unohtu kotiin. :D Rankkaa. Samilla oli kyllä sitte toinen teoria, se syytti aikatauluja myynnin puuttumisesta ja öö en tajuu ihan täysin sitä miestä oikee koskaa. :D

Torstin kanssa heitettiin vähän läppää siinä, ku muut oli jo lavalla ja se seisoskeli siin meijän vieressä. Muun muassa esittelin sen Iidalle ja puhuttiin siitä, et se oli käyny parturissa. :D

Keikka oli kolmella hoolla sanottuna tosi: hauska, hyvä ja hieno!(: Toron läpät lens taas välillä jossain yli 160 sentin korkeudella, mutta ei se mitää, hauskaa oli. :D Pojat oli upeita jälleen livenä, tais vähän vauhdittaa lentoa parin viikon takanen upee meininki Roosteris sekä se, et Bonkiskin oli tosi hienosti porukkaa! Hyvä mieli oli kyl. (:

Jaskal oli valitettavasti edellisenä päivänä menny selkä, ni se ei hirveesti nauttinu lavalla olosta. Tai siis tarkoittaen sitä, että siihen sattu kovasti. :( Sitä oli tosi ikävä kattoo. Jaska sitte istu puolet keikasta Juken rumpukorokkeella. Mutta mun mielestä törkeen hieno veto Jaskalta noin silti. Tai siis ite oisin varmaan ulissu jossain sängynpohjalla kuoleman kielissä. Noin niinku melkein. :D Kylhän keikan jälkeen jossain vaiheessa ku eksyin Jaskan juttusille se pyys multa ja Katilta anteeks, et se istu koko keikan, mut sitku yritin jotai ettei haittaa, ni tuo vaa viittas kintaalla mulle. :( Mut mun mielestä hienosti Jaska jakso, vaikka näki oikeesti, että sattu.

Kuten niin monesti ennenkin mä oon kirjottanu tästä, mutta mä vaan jaksan ihmetellä sitä ihanaa suurta, palavaa innostusta, mikä hehkuu Viven kasvoilla joillain keikoilla tiettyinä hetkinä. Esimerkiks LeBonkissa Guardian Angelin aikaan, ku koko yleisö laulaa kertsiä, ni meijän Risto nautti oikeesti niin suuresti lavallaolosta, että mun mielestä kukaan ei vaan kykene pääsemään samoihin mittoihin. Se on vaan yksinkertasesti ihailtavaa ja upee saavutus.((: Mukava kattoo.

Sami oli siinä mun ja Iidan eessä, joten arvatkaa kuka on 95%:sesti kaikissa kuvissa? :D Yritin ottaa Kikestä kuvaa vielä loppupuolella, ni Samihan siinä eessä heitti askelia. ^^

Roosterin julkasussa valittelin siitä, et Fighter ei oikee vielä tahtonu toimia. Tai siis Fighterin kertsi ei tahtonu toimia. No ensinnäkin se oli ny paljon parempi ku viimeks, mutta kyl se edelleen on vähän semmonen fiilis, et vetäis rekka-autoo perässään, ku sitä kuuntelee. Noin niinku kauniisti sanottuna. :D No mut jos kuuntelette kertsien rumpuja (erityisesti ekaan kertsiin tultaessa ja sen aikaan), ni ihan totta puhun, livenä se vaa efektoituu paljon paremmin esille.

Heeei voi Kike! :D Mun mielestä Kike on keikoilla aina jotenkin niin musiikin syövereihin uppoutunu, et se ei hirveesti nosta katsettaan kiippareista. Siksipä olin erittäin positiivisesti yllättyny, et se yhessä vaiheessa katto muhun ja hymyili! :D Vahinkoja sattuu. Tietenkin on ihailtavaa, että jollakulla musiikki on noin 100%:sesti keskittymisjuttu. (:

Keikan jälkeen hiippailtiin siellä sitte Iidan kanssa kahestaan (mein porukka hajos aika hyvin Le Bonkiin saapuessa) ja yläkertaan mentäessä ihmettelin, et "kappas on muute pitkä vessajono", kunnes tajusin, et se ei oo vessajono, ku se oli Torstin nimmarijono. :D Pieni hajotus iski ku tajusin. Hups?

Jossain vaiheessa Iidan kanssa löydettiin sattumalta vielä kolmas entinen koulukaveri. Vaihettiin sen kanssa kuulumisia ja mä ihmettelin mitä se oikee Lovexia oli eksyny kattoo. Kävi ilmi että ne oli tullu kaverinsa kanssa ihan muusta syystä ku musiikin takia, mutta ei mua haittaa, pääasia et tulivat! :D

No mut Juken kaa me käytiin vähän keikkaa läpi ja keskusteltiin tosta Fighterista. Naurettiin, et nähään taas vaihteeks, ku just toissapäivänä oltiin nähty Kasikolmosis. :D Mut eihän se haittaa. (: Kikenki kanssa vielä keskusteltiin suht asiallisia musiikista sun muusta vähän, se muun muassa selitti mulle niistä Yours to Keepin naismaisista äänistä sie lopussa. Selitin jossai vaiheessa herra Kiipparistille iha tosissaan, kui oisin jättäny listailut väliin jos oisin etukäteen tienny, etten joudukaan töihi sinä iltana, et jotenki "väärin" tai sillee. No mitäs Kike? Nauraa ja sanoo mua pölhöks? Hei on reilua! :D Mut kyl oikeesti ois voinu skippaa jos ois tienny.. (: Muitten äksien kanssa keskustelut siirtyki sitte sen verran jo viihteelle ja vapaa-ajalle, ettei niistä tartte tietääkään. (:

...Sen verran voin kyl vielä kertoo, et nauroin katketakseni Samille, ku se stressas lähdön kanssa. :D Ja pojilta oli kaiken lisäks vielä bäkkärin avainki hukassa (ja Viveki myöhemmin vielä) siinä hötäkässä, ku Sami puskee päälle, et "nyt lähetään!" :D Ihania ovat, haha. :D

Oli taas kerran aivan loistava keikka ja loistavat bileet sen jälkeen, kiitos osallisille, kiitos pojille ja kiitos kaikille. (: