Suoran tarinankerronnan lisäks Kelalle isosti pisteitä "roolin vaihdoksista". Esimerkiks Milla biisiä aikoinaan kuuntelin enkä tajunnu siitä yhtään mitään, mikään ei sopinu yhteen ja näin. Sit jossain vaiheessa se kolahti: Millahan ei ole kertojan tyttöystävä, vaan kertoja ON Milla. Ei vaan nuoren tytön päähän mahtunu, et mies ottais lyriikoissaan naisen roolin. Siis se oli kyl nii hieno jippo ku tajusin! Aika siistii, kenellä muilla on tämmösiä?
Anssi Kelan musiikkia kuunnellessa ei paljoo vaihdellu biisejä kesken kaiken, ku halus kuunnella loppuun, et mitä tarinan päähenkilölle käy. Esimerkiks Hakaniemen Harmaa Herra -nimisessä biisissä, päähenkilö lähtee kävelemään aamulla jonnekin. Biisissä kuvataan aavemaisen hiljaista Helsinkiä Juhannus-aikaan ja yhtäkkiä päähenkilö näkee aaveen. Biisihän kertoo aaveesta, joten sen vois hyvin jättää siihen, mutta ei, Kela kertookin vielä loppuun mihin päähenkilö on matkalla:
"Sairaalan pihaan kävelen
Nousen graniittiset portaat
Vanha talo kivinen
Köynnöstä päällä rappauksen
Suuren oven aukaisen
Hissillä toiseen kerrokseen
Käytävän päästä löydän huoneen
Siellä minuun takertuu
Maailman pienimmät sormet"
Myös Puistossa biisissä on tosi hienoa kerrontaa, kun Kela taustoittaa biisin pääasiallista tarinaa. Ensimmäisessä säkeistössä kerrotaan Petestä ja sen elämästä, toisessa säkeistössä Laurasta. Näissä säkeistöissä kerrotaan, että miks Pete ja Laura päättää tehä ryöstön, minkä ne sitten tekeekin. Mun mielestä tää on just siistiä!
Kelan lisäks esimerkiks Kasikolmosten Veskulla on vähän tarinankerrontamaisia piirteitä omissa teksteissään. Ei ihan yhtä vahvaa kerrontaa ehkä, mut Velipoika on mun mielestä hyvä esimerkki niistä vahvatarinaisimmista biiseistä. Muutenki nää uudemmat biisit on paljon tarinaisempia kun ensimmäiset, L-kirjain-EP:ltä löytyvät biisit. Että ehkä bändi on lähteny hakemaan jotain uutta L-kirjain ajoista. (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti