Mä tunnen ne, mä tunnen ne! ...tai sitten en

Mun yks luokkalaine kysy tos perjantaina, ku selitin kaverilleni jotain Lovexista, et tunneks mä ne. Lovexit siis. Mitä siinä sitte vastaamaan? Ei, mä en tunne niit, mut joo, kyl me moikkaillaan jos vastaan tullaan, ne tietää mun nimen, jutellaan keikoilla ja vietettii yks ilta laivalla jne. Mut enhä mä niitä tunne! :o

Mut se on oikeesti outoa, et miten erilailla mä määrittelen näitä kaverisuhteita tai tuntemissuhteita. Jusun (Novellan laulaja) mä oon tienny/tuntenu jo reilut puol vuotta, mut koska se on mun "idoli", ni mä en jonkun takia osaa laskee sitä kaverikseni, vaikka me ollaa käyty yhes syömäs ja kahvilas sun muuta. Vaikka me nähtäis keikkojen ulkopuolella, ni mä en vaa jotenki osaa ajatella sitä mun kaverina... korjaan, mä ajattelen sitä mun kaverina, mut en mä käytä siit nimitystä 'kaveri'.

Kuka tahansa toinen, jonka mä oon tuntenu puol vuotta ja tavannu useesti ja jutellu faces sun muuta, ni ne kaikki muut mä luokittelen kavereikseni, mut en Jusua tai Kasikolmosia tai The Driveseja. Vaikka mä TUNNEN noi kaikki, ni joku asia estää mua ajattelemasta, et ne on mun kavereita. Se voi olla se fakta, et mä "työskentelen" The Driveseille ja Kasikolmosille, mut enhä mä Jusulle työskentele.

Mikä siihen vaikuttaa et oonks mä jonku noitten kaveri? Se et me tullaan hyvin toimeen ja meil on kivaa keskenämme ei tarkota et mä oon niitten kaveri, mut kenen tahansa muun kanssa mä kutsuisin sitä jo mun kaveriks. Miks mä asetan noi mun "idolit"/muusikot niin korkeelle, ettei ne kuulu mun kaveripiiriin? Ja missä vaiheessa mä saan itteni ajattelemaan, et me ollaan kavereita?

Kysymys, miks mun pitäis ajatella, et ne on mun kavereita? Siis eihän mun PITÄIS, vaan mä vaan rupesin pohtii, et normisti täs tilanteessa mä kyl kutsuisin puol vuotta tuntemaani ihmistä kaveriks. Et onks se sitte epäreilua noita muusikoita kohtaan? No jaa, eiköhän niille oo ihan sama, et kutsunks mä niit mun tutuiks vai kavereiks vai idoleiks vai mikskä.

Josta päästiinkin seuraavaan ongelmaan, että ku mä en ajattele noita idoleinani, siks mulla on aina lainausmerkit, ku puhun noista idoleinani. Jotenki siis mä oon vaa päässy sen vaiheen "yli" jo. Tai siis kylhän mä edelleen jotenki noita fanitan, mut en ny ihan samalla lailla, ku kuus vuotta sitte äksiä... Nykysi jos mä haen nimmarin, ni se todella tarkottaa jotain (kuten Jennan kiusaamista) tai sitte The Driveseilta täytyy pyytää nimmarit ihan siks, et mullei oo vielä. Yhteiskuvat ei oo mun mielestä varsinaisesti mitää fanitusta ees, ne on muistojen taltioimista jne. (:

Miten mä alkaisin ajatella, et noi muusikot ois mun kavereita? Siitä, et juteltais ihan kaikesta eikä vaa ko muusikon bändistä? No me tehään just sitä Jusun kaa. Me toki jutellaan paljon Novellasta ja musiikista, mut jutellaan me toki muustaki. Kasikolmostenki kanssa jutellaan muustaki ku bändistä, vähemmän toki ku Jusun kanssa, mutta silti jutellaan. The Driveseja mä en oo tavannu ku kerran, mut Andyn kaa jutellaa faces aina sillon tällön, ni kyl se on aina kysymässä, et "mitä kuuluu" ja sitä oikeesti tuntuu kiinnostavan mitä mulle kuuluu ja miten mulla menee.

Ehe, eiks oo kiva, ku mun ajatukset on taas niin selviä?  :D



Kuvat: Kädet, nallet, kultainen sydän, kaverit, idols