Asiaa uusista faneista

Mä oon huomannu ihan hirveen asian, nyt ku oon sulauttanu itteeni tähä 5SOS faniporukkaan, tai perheeseen (5SOS FAM) kuten me kutsutaan itseämme, viimesen kolmen kuukauden aikana. Mä oon huomannu sellasen asian, että vanhemmat fanit inhoaa uusia niinku melkee sydämensä pohjasta.

Ekan kerran tän huomasin, ku tapahtu jotain vähä ikävämpää, yhen kaupungin fanit käyttäyty vähä törkeesti 5 Seconds of Summeria kohtaan. Saman tien twitterissä lähti hirvee syyttely, että joo uudet fanit teki tän, ku ne ei vielä tiiä tän famin sääntöjä tai sit ne ei vaan välitä niistä säännöistä (eli että toisia faneja ja bändiä kohdellaan kivasti ja kunnioittavasti).

http://www.justjaredjr.com/tags/5-seconds-of-summer/

Toinen havainto on, että jos puhutaan kuka 5SOSista on paras, ni jos vastaat et Luke, koska se on parhaimman näkönen, ni oot uus fani. Okei, munki mielestä on tyhmä rankata ulkonäön mukaan sitä kuka on paras, mut jos rankkaa ulkonäön mukaan ei tarkota et oot uus fani, vaan tarkottaa, et oot vaa sellane tyyppi, kuka rankkaa ulkonäön mukaan (eli kenestä mä en ehkä ihan hirveesti piittais...).

Tän jälkeen mä oon ruvennu ihan seuraa tätä ilmiötä näistä uusista faneista. Aina jos joku sano tai teki jotain väärää, ni se sai leiman, et se on uus fani. Jotenki tuntuu, et ihmiset ei käsitä, et tää leimaaminen on kaikin tavoin yksinkertasen väärää. Uusia faneja ei haluta joukkoon, vaikka kaikkien järjen mukaan tarvitaan uusia faneja, jotta bändin jäsenet saa sen mitä haluaa: menestystä. Ei fanijoukko voi olla niin sisäsiittosta, et pysytään aina samassa miljoonassa, eikä koskaan nousta sieltä. Bändi iteki kyllästyy siihen, ettei niillä oo mahollisuutta parempaa. Se on ku tekis duunia salessa ilman mahdollisuutta ylennykseen.

5SOS Argentina
http://www.fanpop.com/clubs/5-seconds-of-summer/images/34251268/title/shoutout-5sos-family-argentina-photo

Mua niin keittää tää tällänen ennakkoluulollisuus jo ihan sikskin, että me jokainen ollaan oltu joskus uusia, eikä ehkä olla tiedetty oman fanikunnan "sääntöjä". Me jokainen opitaan. Mutta ihan yhtälailla uudet ku vanhatki fanit voi olla yksinkertasesti sellasia persoonia, et ne ei ehkä aina ihan aattele loppuun asti, niinku tää "uusien fanien" leima sisältää.

Mua kuitenki kovasti kiinnostais, et kauanko pitää kuunnella jotain bändiä, ennenku tulee vanhaks faniks? Itehä mä oon kuunnellu ny 5SOSia kolmisen kuukautta, oon varmaa vielä uus fani? Millo saan ylennyksen sitte? Toisaalta oon alusta asti käyttäytyny fiksusti, ku on kokemusta jo ennestää musiikkipiireistä ja "fanikunnista", et tiiän vähä asiasta sun toisesta.

http://www.news.com.au/entertainment/music/australian-band-5-seconds-of-summer-on-touring-with-one-direction/story-e6frfn09-1226756533963

Kukaan fani oo yhtään sen huonompi, ei sillä mitää väliä oo kuuliks bändistä vasta eilen, vai ooks kuunnellu iha alusta asti. Onko kukaan huomannu, et jos kerrot muusikolle, et "kuulin just teitä ekaa kertaa ja olitte kyl törkeen hyviä, oon kyl ny fani", ni ei oo kertaakaan sanonu, et "sehä kiva, mut ei kiinnosta, me ei haluta uusia faneja". Mun mielestä fanikunnan pitäis olla just niin hieno ja yhteenpuhaltava paikka, et jos joku kertoo olevansa uus fani, ni se otettais ns siipien suojiin ja sitä opastettais alkujutuissa, jos siihen koetaan olevan tarvetta.

Ja loppuun pari asiaa: kirjotan nyt 5SOSista, ku sitä oon nyt seurannu, kuitenkin tosi monet muutkin harjottaa tätä samaa syrjintää (yhtäkään faniporukkaa nimeltä mainitsematta). Ja sit se tärkein: ei missään nimessä kuitenkaan kaikki fanit syrji uusia!!!

Twitteristä huomasin tämmösen:

@izayinegirl 

[beliebers to new fans]

welcome omg ily what's ur fav song?

[1d & 5sos fandom to new fans]

*loads shotgun*

turn around back up and leave

Pientä syyttelyä ja itsensä jumaloimista havaittavissa.. :D

Että hauskaa fanittamista sekä uusille että vanhoille faneille, ootte idoleillenne iha yhtä arvokkaita! (:

Asiaa lastenvahtimisesta

No ei ihan, mutta melkeen.

Pari kertaa ollaan Annan kanssa jouduttu outoon tilanteeseen, että joku vähä nuorempi (esimerkkinä nyt vaikka Lovex-) fani pääsis keikalle mukaan, mutta kun ei oo vanhempia kattomassa perään, ni me ollaan päästy sitte lapsenvahdeiks. Että siitä sitte vaa tän nuoremman tyypin vanhemmat (yhessä tapauksessa oli kylläki eno) tapaamaan ja esittämään fiksua. Vielä ei oo kukaan sanonu, et "ootpas huligangsteri, ei sun kanssa mein pikku lasta voi päästää". Sitä en tiiä onko tää hyvä vai ei, mutta noh. :D

Täytyy kyl myöntää, et se vanhempien tapaaminen on aika jännittävää puuhaa. Ei niitten kaa yleensä ihan hirveeseen ristikuulusteluun joudu, mut pari sanaa vaihtaa ja osottaa, et on luotettava tyyppi. Joskus niitten kans joutuu noloihin tilanteisiin; yhen 83-tiimiläisen äitin tapasin, ni se oli sillee, et joo, toi mun tytär onki puhunu susta paljon! Siinä vaiheessa sitte mulkastaan pahasti kyseistä tiimiläistä ja mietitään mitä se on kertonu. :D

http://rainbowmagicorchestra.blogspot.fi/2010/08/i-love-i-dont.html

Mutta kuitenki jotenki outo fiilis, et ei siitä oo montaakaan vuotta, ku ite ois tarttenu vähä vanhemman fanin mukaansa keikoille kattoo perään, mutta nyt on jo sit ite se vanhempi konkari, jonka huostaan annetaan sitte niitä lapsia. Karmaisevaa. :D Onneks ei ihan nuoria oo tullu vastaan, et oisko joku 13-14 nuorin, kenen perään on pitäny kattoo.

Vaikka meille on annettu ns vastuu pitää silmällä/huolta niistä nuoremmista, ni kyl ne ihan hyvin saa kuitenki liikkua ilman, et minä tai Anna on käsivarressa kii. :D Kesällä oli Kukkaisrokissa hauska, et en ollu pitkään hetkeen nähny meijän kaitsettavaa, ni oli vaa sit sillee, et "Anna, ootsä nähny .... hetkeen? Missähän se menee?" Oikee tehovalvoja ollu vauhissa. : D Tiedettii kuitenki kenen kaa se on, ni periaatteessa nou hätä. :D

Asiaa nuorista faneista

Tossa viikko sitten kun lähin Annan luo Vaasaan viettelemään syyslomaa. Junassa Seinäjoelta Vaasaan oli samassa vaunussa mun kanssa semmosia kymmenen ikävuoden hujakoilla olevia tyttöjä muutama. Ne siinä sitte hypetti One Directionia ja yks niistä muun muassa mökötti, ku jossai lehessä (?) ei ollu sen suosikki-onedirectionin kuvaa, mut muista sitte tais olla. (Tai jotain tällästä, en kuunnellu tarkkaan.) Lopulta se totes: "no mut *sen lempityypin nimi* ei ookkaan yhtä suosittu ku ne muut*."

http://blogs.sfweekly.com/shookdown/2012/04/one_direction_are_here_find_a.php

Olihan se aika söpöä. Mutta toisaalta hassua ku ei oo enää tottunu. Toiseks mä ite en oo koskaan pienenä ollu mikää hirveen suuri ihkuttaja (perhe vois olla tästä eri mieltä :D). Sen verta kuitenki, et fanitukseni selväks tein. Ja ehkä vähän enemmänkin.. :P

Mut Lovexilla tommosia kymmenenvuotiaita ei oo hetkeen pyöriny. Varmaan nuoriaki faneja on, mutta ne ei sit keikoilla näy. Jenna tossa kesällä ilmotti mulle, että Nokian keikalla ois ollu tommosia pienempiä lapsia kattoo Äksiä, mut en mä sit tietenkään sielä ollu. Mut ois varmasti ollu söpö nähä mein pojat pikkutyttöjen ympäröiminä! On ne vaan niin söpöjä ja kaikkee muutaki. Jotenki sulosia kui ne ujostaa omia idoleitaan, kui ne palvoo niitä ja näin.

Christaki tossa just kerto, et kui se oli pienenä tykänny iha hirveesti The Rasmuksesta. Siis sillee ala-aste-ikäsenä. Jollaki Christan kaverilla oli sit yhteiskuva jonku muusikon kanssa ja pikku-Christa oli sitte iha ihmeissään ollu, et miten pääsee yhteiskuvaan jonkun kanssa, tartteeko päästä bäkkärille, et pääsis kuvaan.

http://www.wp.torspace.com/?p=384

Lovexin vuoden 2011 ekalla keikalla yks tyttö oli tunkemassa nimmari-kynää ja -lehtiötä lavalle heti encoren jälkeen, kunnes Torsti ja me sanottii sille, että äksät tulee kyllä keikan jälkeen jakaa nimmareita. Hauskoja noi ajatukset sillon ku ei oikee tiä vielä mitään, miten käyttäytyä ja mitä tapahtuu seuraavaks. Faktahan se on, että ei sitä voi tietää kuinka käyttäytyä, ellei tee "virheitä" tai ota mallia muista. (: Mutta sanokaa mitä sanotte, on ne silti aika söpöjä, ku ne yrittää opetella.

http://danyvalo666-lovex.buzznet.com/user/photos/theonmore-autographs/?id=3892181

Sitä on aika hauska kattoo vierestä, kui nuoret fanit ihkuttaa idoliaan kunnes se ihkuttaja-fani alkaa olla oman ikänen. Siinä vaiheessa ei voi ku hävetä. Mun mielestä parinkympin iässä vois jo pikkuhiljaa alkaa luopumaan "Theon<3333" kommenteista, jos ei oo sitä vielä tajunnu tehä. Se on yksinkertasesti pirun noloa, vaikka mä en muuta ku lue niitä kommentteja. Tottahan kukin taplaa tyylillään, mutta silti. Kyllä mun mielestä parikymppisen pitäis osata pysyä "normikommenteissa". Toki saa sanoa, jos joku on erityisen ihana tai jotain, mutta senkin voi kertoa ilman järjetöntä sydämien määrää. ;) Okei, ehkä mä oon turhan tiukka. Ei vaan ymmärrä, ku ei ite tee sitä. Mutta toki mä tiiän senki, et mä häpeen liian helposti, kuulen sitä liian usein osalta kavereista. :D

Nyt sitte nuoret fanit älkää suuttuko tästä tekstistä. (: Te ootte tärkeitä että bändin fanikanta uudistuu ja nuorentuu, ettei fanit kuole vanhuuteen! :D

Asiaa hyvistä idoleista

Millanen on hyvä idoli? Onkse hyvännäkönen vai "ruma", älykäs vai tyhmä, absolutisti vai alkoholisti, tupakoija vai tupakoimaton?

Ihan ekana pakko sanoa, et ulkonäöllä ei oo väliä, mut monelle teinitytölle se on kyl se ykkösasia, minkä takia joku nousee omaks idoliks. Älykkyydelläkään ei oo väliä, kunha on sen verran fiksu, et on arvomaailma normikunnossa.(:

Mä edelleenki vähä karsastan sitä ajatusta, et noi mun pojat ja Iina (äksät, kasikolmoset ja drivesit) ois mun idoleita, koska ite mä vähän oon sitä mieltä, et idolisoiminen on ehkä vähä muutaki ku sitä et ne on mun mielestä siistejä tyyppejä ja tekee hyvää musaa ja näin. Ne ois ehkä ennemmi mun idoleita, jos tyyliin haluisin matkia niitten pukeutumista tai matkisin asioita mitä ne tekee.

Eihä ne oo mun idoleita, eihän? :D

Mut jos kattellaa vähä musta nuorempia, ni ne on ehkä vähän enemmän alttiina idoleidensa vaikutukselle. "Pakko ruveta polttamaan tupakkaa, ku toi ihq-tyyppiki tekee niin!" 

Millanen on siis hyvä idoli? Vai onko se ees idolin asia millanen on tai millasen kuvan se antaa itestään faneille?

Mun mielestä "idolitkin" on ihmisiä, joten ne saa ihan samallalailla kännätä, polttaa ja käyttäytyä asiattomasti ku muutkin, mutta esimerkiks tupakkaa sytytellessä vois vähän kattella, ettei oo omia faneja, varsinkaan niitä nuorempia, lähellä. Toine jees ois, et ei ainakaa keikkapaikoilla tupakois, paitsi jossain suojassa, ettei oo näköyhteyttä. Mutta toisaalta mä ymmärrän et aina se ei oo mahollista, siks mä vaan suosittelen tätä. (: Yleensähä ihmiset juo joko baareissa tai kotonaan, ni luultavasti nää nuorimmat fanit ei oo sie sit paikalla, et tuntekaa itsenne vapaaks vaan. :D Asiattomasti ny muutenkaan saa käyttäytyä.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Fichier:Bono_and_fans.jpeg

Vaikka sanotaan, et on vanhempien tehtävä kasvattaa lapsensa, ni faktahan on, et kyl se teini ennemmi idolistaan ottaa esimerkkiä, ku vanhempiaan kuuntelee. Huono idoli on vastuuton, jota ei kiinnosta mitä muut siitä ajattelee. 

http://lifespeaks.tv/?p=726

Vaikka mä kehotan kaikkia mahdollisesti idolinasemassa olevia henkilöitä nyt olemaan vähän skarppina millasta viestiä ne lähettää maailmalle, ni mä kehotan myös faneja olemaan kriittisiä idoleitanne kohtaan. Kaikkee mitä se sun idolis tekee ei tartte vaa hyväksyä, voi myös kritisoida. (: Esimerkiks ku me ollaan kavereitten kaa noitten omien muusikoidemme matkassa jossain, ni kyllä me aina muistetaan nurista niille siitä, et "tupakka pooois!" jos siihen on tarvetta. Toiseks, ne saa kyllä polttaa aina välillä, mut ihan opetusmielessä aina plussaa et ne kysyy seurassa olevilta, et haittaako. Kyl ne useimmiten saa polttaa, mut ei ihan aina. ;)

http://s741.photobucket.com/albums/xx52/Nasmadie/useful%20gif/?action=view&current=fangirling.gif&newest=1

Asiaa fanittamisesta

Alotin Nro.83 street teamin foorumilla uuden viestiketjun, jonka tarkotuksena oli jutella vähä fanituksesta. Tässä vähä omaa näkökantaa aiheeseen.
 

Avustavia kysymyksiä:
Mitään mielipiteitä fanituksesta? Mitä ylipäätänsä on fanitus? Onko se positiivinen vai negatiivinen asia mielestänne? Mitä mieltä ylipäätänsä olette fanituksesta ja milloin fanitus menee yli? Oletko itse hyvä fani?

Ite oon tosi positiivinen tän sanan suhteen. Fanitan muutamaa bändiä, ja loppuja mä vaan kuuntelen. Mä pyrin pitämään fanittamani bändimäärän siks pienenä, et mä pystyn just olee näitten bändien street teameissa ym auttamaan bändiä, mikä ei onnistuis jos fanittaisin kymmentä bändiä tosissani. Mulle siis fanittaminen kattaa paljon enemmän, ku vaa sen, et mä kuuntelen sitä jotain bändiä yksin himassa enkä puhu asiasta mitään kellekkään.

Mulla ainakin fanitus vie niin paljon aikaa mun elämästä, et kyl mä sitä harrastukseks sanoisin. Alotin 12 vuotiaana fanituksen, ku rakastuin Lovexiin, ja tällä tiellä ollaan. Enää nykyisin mä en varmaan osais enää elääkkään ilman musiikkia, bändejä ja fanitusta. Fanitus on niin hauskaa puuhaa ja uskomaton voimavara, et musta on vaa upeeta, et mä voin sanoo ihmisille, et mä fanitan jotain bändiä. Ihmiset, jotka ei ite fanita bändejä tai "elä musiikista" ei ehkä voi ymmärtääkään, miten joku voi nauttia niin paljoo siitä, että mä autan bändejä, mutta se hyvä mieli mikä jostain "pikkuteosta" tulee, on aivan mieletön fiilis!(:

Lovex @ NRJ Awards 2007

Mulle fanitus on paljon enemmän, ku vaan tykkäillä musiikista. Se on sitä, että oikeesti haluu auttaa bändiä eteenpäin ja kiertää keikoilla, tutustua muihin faneihin jne. Kiertää elämänsä jonkun (tai joidenkin) bändin ympärille positiivisella tavalla.  Siinä vaiheessa ku yrittää tunkeutua muusikkojen omaan elämään häiritsevällä tavalla, ni fanitus menee PIKKUSEN yli jo. Mä en ite koe olevani mitenkään häiritsevä fani ja mä toivon, et mun "idolitkin" on sitä mieltä, et mä oon varsin harmiton!

Kyl mä itte kokisin, et mä oon hyvä fani. Rakastan kolmea bändiä yli kaiken (Nro.83, The Drives ja Lovex) eli mä fanitan niitä. Mä tykkään joistain muistaki bändeistä tosi paljon, mut mä vältän sanomasta, et mä fanitan niitä. Ja koska mä fanitan näitä kahta bändiä niin paljon, et mä kuulun molempien street teameihin, oon aktiivinen ja hyvä tiimiläinen ja fani, ni kyl mä taidan olla ihan hyvä, kiva ja fiksu fani. 

Kuvat: 1, 2 ja 3

Synttäreitä!

Mullon huomenna 18v. synttärit, jee! Täältä tullaan keikat! Ja eilen mulla oli mun 6v. Lovex fanisynttärit. Eli siis suomeks kuulin Lovexia ekan kerran vuonna 2006 28.2. (mul oli sillo synttärit seuraavana päivänä, ni jäi jotenki mielee :D) Alkaa pikkuhiljaa hiipii jonkunlainen "ihailu", et miten kauan on jaksanukaan fanittaa Lovexia kympillä, koska koko aika vierestä jää kavereita ja tuttuja pois matkasta. Ehkä eniten vieläki harmittaa se, et ne kaks, jotka aikoinaan mut tutustutti Lovexin ihmeelliseen maailmaan ei oo enää faneja, koska musta ois upeeta jakaa nää kaikki mun muistot niitten kanssa, kuitenki ku näitten kahen kaa tuli aikoinaan aika paljon haaveiltua ja läppää heitettyä.(: Toine niist tosin vie (kai) kuuntelee Lovexia, mut ymmärtääkseni toine ei pahemmi sitäkää, harmi sinänsä!

Mut joo, se vanhoista ajoista, nyt ollaa 2012:sta ja mullon uusia mahtavia fanikavereita, jotka kruunaa reissun ku reissun!<3

Mut siis joo, en mä tiiä mitä mä halusin kertoa tarkalleen tällä postauksella. Muuta ku tietenki sen, että fanittakaa sydämenne pohjasta, ja fanittakaa kauan, mäki oon vasta alussa tätä fanitaivalta!:)

PS. Kiitos Annalle kuvien valitsemisesta! :D

Mä tunnen ne, mä tunnen ne! ...tai sitten en

Mun yks luokkalaine kysy tos perjantaina, ku selitin kaverilleni jotain Lovexista, et tunneks mä ne. Lovexit siis. Mitä siinä sitte vastaamaan? Ei, mä en tunne niit, mut joo, kyl me moikkaillaan jos vastaan tullaan, ne tietää mun nimen, jutellaan keikoilla ja vietettii yks ilta laivalla jne. Mut enhä mä niitä tunne! :o

Mut se on oikeesti outoa, et miten erilailla mä määrittelen näitä kaverisuhteita tai tuntemissuhteita. Jusun (Novellan laulaja) mä oon tienny/tuntenu jo reilut puol vuotta, mut koska se on mun "idoli", ni mä en jonkun takia osaa laskee sitä kaverikseni, vaikka me ollaa käyty yhes syömäs ja kahvilas sun muuta. Vaikka me nähtäis keikkojen ulkopuolella, ni mä en vaa jotenki osaa ajatella sitä mun kaverina... korjaan, mä ajattelen sitä mun kaverina, mut en mä käytä siit nimitystä 'kaveri'.

Kuka tahansa toinen, jonka mä oon tuntenu puol vuotta ja tavannu useesti ja jutellu faces sun muuta, ni ne kaikki muut mä luokittelen kavereikseni, mut en Jusua tai Kasikolmosia tai The Driveseja. Vaikka mä TUNNEN noi kaikki, ni joku asia estää mua ajattelemasta, et ne on mun kavereita. Se voi olla se fakta, et mä "työskentelen" The Driveseille ja Kasikolmosille, mut enhä mä Jusulle työskentele.

Mikä siihen vaikuttaa et oonks mä jonku noitten kaveri? Se et me tullaan hyvin toimeen ja meil on kivaa keskenämme ei tarkota et mä oon niitten kaveri, mut kenen tahansa muun kanssa mä kutsuisin sitä jo mun kaveriks. Miks mä asetan noi mun "idolit"/muusikot niin korkeelle, ettei ne kuulu mun kaveripiiriin? Ja missä vaiheessa mä saan itteni ajattelemaan, et me ollaan kavereita?

Kysymys, miks mun pitäis ajatella, et ne on mun kavereita? Siis eihän mun PITÄIS, vaan mä vaan rupesin pohtii, et normisti täs tilanteessa mä kyl kutsuisin puol vuotta tuntemaani ihmistä kaveriks. Et onks se sitte epäreilua noita muusikoita kohtaan? No jaa, eiköhän niille oo ihan sama, et kutsunks mä niit mun tutuiks vai kavereiks vai idoleiks vai mikskä.

Josta päästiinkin seuraavaan ongelmaan, että ku mä en ajattele noita idoleinani, siks mulla on aina lainausmerkit, ku puhun noista idoleinani. Jotenki siis mä oon vaa päässy sen vaiheen "yli" jo. Tai siis kylhän mä edelleen jotenki noita fanitan, mut en ny ihan samalla lailla, ku kuus vuotta sitte äksiä... Nykysi jos mä haen nimmarin, ni se todella tarkottaa jotain (kuten Jennan kiusaamista) tai sitte The Driveseilta täytyy pyytää nimmarit ihan siks, et mullei oo vielä. Yhteiskuvat ei oo mun mielestä varsinaisesti mitää fanitusta ees, ne on muistojen taltioimista jne. (:

Miten mä alkaisin ajatella, et noi muusikot ois mun kavereita? Siitä, et juteltais ihan kaikesta eikä vaa ko muusikon bändistä? No me tehään just sitä Jusun kaa. Me toki jutellaan paljon Novellasta ja musiikista, mut jutellaan me toki muustaki. Kasikolmostenki kanssa jutellaan muustaki ku bändistä, vähemmän toki ku Jusun kanssa, mutta silti jutellaan. The Driveseja mä en oo tavannu ku kerran, mut Andyn kaa jutellaa faces aina sillon tällön, ni kyl se on aina kysymässä, et "mitä kuuluu" ja sitä oikeesti tuntuu kiinnostavan mitä mulle kuuluu ja miten mulla menee.

Ehe, eiks oo kiva, ku mun ajatukset on taas niin selviä?  :D



Kuvat: Kädet, nallet, kultainen sydän, kaverit, idols