Avustavia kysymyksiä:
Mitään mielipiteitä fanituksesta? Mitä ylipäätänsä on fanitus? Onko se positiivinen vai negatiivinen asia mielestänne? Mitä mieltä ylipäätänsä olette fanituksesta ja milloin fanitus menee yli? Oletko itse hyvä fani?
Ite oon tosi positiivinen tän sanan suhteen. Fanitan muutamaa bändiä, ja loppuja mä vaan kuuntelen. Mä pyrin pitämään fanittamani bändimäärän siks pienenä, et mä pystyn just olee näitten bändien street teameissa ym auttamaan bändiä, mikä ei onnistuis jos fanittaisin kymmentä bändiä tosissani. Mulle siis fanittaminen kattaa paljon enemmän, ku vaa sen, et mä kuuntelen sitä jotain bändiä yksin himassa enkä puhu asiasta mitään kellekkään.
Lovex @ NRJ Awards 2007 |
Mulle fanitus on paljon enemmän, ku vaan tykkäillä musiikista. Se on sitä, että oikeesti haluu auttaa bändiä eteenpäin ja kiertää keikoilla, tutustua muihin faneihin jne. Kiertää elämänsä jonkun (tai joidenkin) bändin ympärille positiivisella tavalla. Siinä vaiheessa ku yrittää tunkeutua muusikkojen omaan elämään häiritsevällä tavalla, ni fanitus menee PIKKUSEN yli jo. Mä en ite koe olevani mitenkään häiritsevä fani ja mä toivon, et mun "idolitkin" on sitä mieltä, et mä oon varsin harmiton!
Kyl mä itte kokisin, et mä oon hyvä fani. Rakastan kolmea bändiä yli kaiken (Nro.83, The Drives ja Lovex) eli mä fanitan niitä. Mä tykkään joistain muistaki bändeistä tosi paljon, mut mä vältän sanomasta, et mä fanitan niitä. Ja koska mä fanitan näitä kahta bändiä niin paljon, et mä kuulun molempien street teameihin, oon aktiivinen ja hyvä tiimiläinen ja fani, ni kyl mä taidan olla ihan hyvä, kiva ja fiksu fani.
Kuvat: 1, 2 ja 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti