New Deadline, Lower Than Atlantis, The Used @ The Circus, Helsinki 20.11.2012

Joo, otin tälläsen yllätyslähön The Usediin (kuullu tyylii pari biisiä ennen tätä), ku Katjalla oli ylimääränen lippu. (: No mutta eihän se haittaa, tekee vaa hyvää välillä mennä randomisti vaa keikalle kattoo, et mikä pössis! :D

Mentiin joku puol tuntii ennen ovien aukeemista jonottaa ja päästiin sillee semityylikkäästi kolmosriviin. (: Ikävä kyllä ovet aukes melkeen kymmenen minuuttia myöhäs, ni koska New Deadline alotti 15 yli seittemän, ei sisään ollu päässy vasta ku kourallinen ihmisiä niitten alotukseen. :/ Mutta kyl siitä sitte porukkaa valu sisälle, mekin ajallaan!

New Deadlinen mä oonki jo pari kertaa nähny aiemmin ja kirjotellu tännekki, joten päällisin puolin koska en jaksa, ni en ruodi niitä sen enempää, sori. :( Pojat kuitenki tuntu olevan tosi innoissaan tämmösestä hienosta tilaisuudesta, saada lämpätä The Usedia ja Lower Than Atlantista. (:

Lower Than Atlantis oli tosi siisti, mä tykkäsin ihan hirveesti! Ei niitten keikalla ainakaa tylsää tullu, ku koko aika tapahtu (yleisö istuu keikalla <3)!(:

Se oli niin siisti, ku Lower Than Atlantiksen laulaja yhtäkkiä kesken keikan rupes komentamaan kaikkia lattialle istumaan. Ihmiset oli vähä, et wtf, ni herra laulaja jatko, et "tästä tulee niin paljon hauskempaa jos te istutte maassa" (niinku in english of course). Siinä sitte ihmiset pikkuhiljaa alko istuu alas (mä tylsänä seisoin, ku halusin ottaa kuvan, enkä sit ehtiny istuu enää, ku tää laulaja jo jatko, et "kun mä huudan 'JUMP!' ni kaikki hyppää ylös lattialta!" Naurahdin sillee pikkasen. :D Sitte se JUPM! tuli ja kaikki hyppäs ylös! Oli muuten siistin näköstä! :P

Oli sillee hyvä tunnelman nostattaja, ku ennen tätä "the big jump":ia ihmiset ei mitenkää kovinkaan paljoo riehunu tai muuta, mut tän jälkee sitte tunnelma vähä nous. Näki et porukka oli tullu kattoo The Usedia. (:

How cool is that? :D The Usedilla oli lavalla suomenlippu!

The Used oli niin siisti! Mitään en nähny, välillä vilauksen sieltä täältä, mutta musiikki oli hyvää! Ihmiset vaa hyppi ympäriinsä ja piti tassut kohti kattoa, ni eihä tämmöne kääpiö sieltä mitään nähny, edes kolmannesta rivistä! :D Muutaman iha jees-kuvan saatte, mut ette selostuksia, ku en tiiä mitä lavalla tapahtu. :D

Tää laulaja veti (jonku yleisöstä?) karvalakin päähänsä hetkeks aikaa.

Välispiikit oli varsin tunteilevia, mikä oli outoo näin niinku käyn-enimmäkseen-suomalaisten-bändien-keikoilla tyypin näkökulmasta. Mut ei se ollu huono juttu, oliha se ny hieno kuulla kerta toisensa jälkeen et ne rakastaa meitä ja et me ollaan kauniita (naurettiin Katjan kaa, et "kui monelle tuhannelle naisella sä oot oikee sanonu ton jo?") ja näin.

The Usedin keikka (niinku encoren jälkeen) loppu ku seinään, et kyl siinä hetken vielä oli, et "täh?". :D Sit ihmiset rupes vaa lähtee ni mäki tuumasin, et kai se sit loppu.

Mutta hieno keikka oli, näin jälkikäteen aateltuna en jättäis kyl väliin! Kiitos Katjalle lipusta ja seurasta, Jennalle jonotusseurasta, kunnes sä sitte katositki. :D

Puol yheks kotiin ja siitä sitte aamulla kouluun. Kyllä matikka on sitte kivaa!!:D

Numero Kasikolmen uusi facebook-sivu!!

https://www.facebook.com/numerokasikolmeofficial?fref=ts

Tein tossa aikani kuluks (lue: Vesku pyys) Kasikolmosille uuden facebook-sivun. Uuden sivun taustalla on sellanen salajuoni, että tossa syksyllähän bändi vaihto nimensä kirjotusasun Nro.83:sta Numero Kasikolmeen. Asioita siis yksinkertaistettiin. No mutta eihän sitä tietenkään sitte voinu Facebookkiin vaihtaa nimeä, ku oli jo sen verta tykkäyksiä kerättynä. Joten nyt sitte tehtiin uus sivu. (:

Että käykää tykkäämässä! Tällä hetkellä mun suurinta huvia on seurata sivun tykkäysten kohoamista. :D Oon niin varma, et tänään menee vähintään sata rikki, ku ollaa jo viidenkympin ohi menty! :D

Senioripäivä ja Kuningasidea

Meillä on koululla semmonen tapahtuma suurinpiirtein kerran vuodessa, että koulun vanhoja oppilaita tulee selittää omista elämistään ja mitä niille kuuluu Ynkin (mein koulun, Yhtenäiskoulun) jälkeen. Tänä vuonna (tänään) sitte muutama näistä vieraista oli Kuningasidean Pauli, Olli ja Kalle (tästä vikasta nimestä en oo varma (muisti pettää!), mä korjaan sen sitte ku hankin oikeen nimen enkunopelta :D). //Kyl sen nimi on Kalle, thänks Kristalle tiedosta! :D

Pauli, Olli ja Kalle

Sitä oli ihan mielenkiintosta silleen kuunnella Kuningasidean tyyppien koulumuistoja ja näin, vaikka totta kai mua enemmän niitten musiikkikuviot kiinnosti. Mähän ite haluun musabisnekseen, ni aina kiinnostaa uudet kuviot, mut ikävä kyllä nyt ei käyty ihan niin perusteellisesti läpi jotain keikkaosinkoja sun muita. :D No jaa, ehkei ne ny muita niin ois kiinnostanukkaa, just sayin'.

Pojat kerto koulumuistojaan (Kalle oli kavereittensa kanssa lukinnu siivoojan vahingossa vessaan) ja yleisesti keikkamuistoja (kuski oli "parkkeerannu keikkalinjurin metsään") ja sit Pauli kerto vähän biisien teosta ja näin. Äikän ope totes, et Paulin esseitä muistellen ei ois ikinä uskonu, et siitä tulis joskus lyriikankirjottaja. :D

Siitä pojille ihan käytöstapapisteitä, et  ne sentää taputti aina oikeissa kohdissa (osa laiskaski tosin, mutta on seki jotai! :D), toisin ku eräät toiset vieraat.. ^^

Oli se aika hauska, ku nää pojat ja mein opettajat oli iha innoissaan. Opettajat oli jo pari viikkoa sitten alottanu mainostamaan näitä ihan innoissaan. Voin vaan sanoo, et kyl ne ylpeitä on!(:

Hei mut ihan mielenkiintosta oli kuunnella näitten selostuksia, ku jollain tavalla toivottavasti omaankin tulevaisuuteen liittyy!(: Kiitos tyypit et tulitte meijän kouluun, teijän vanhaan kouluun! :D

Fuse!, Numero Kasikolme, White Flame @ Helsinki 17.11.2012

Fuse!, Numero Kasikolme @ Bar Loose

White Flame @ Green Room

Meitä oli iso lauma ku me mentiin Looseen, joku kymmenen ehkä. Tukittiin sitte samalla koko ovenedusta, ku mentii sisälle, hups? :D Ovet alakertaan ois toki voinu aueta vähän aiemmin, ku oltiin kuitenki luvattu, et aukeevat kasilta, ni kakskyt vaille ysi istuttii vielä ylhäällä ja ootettiin, et päästiin klubi-puolelle. ...No mut ei sitte siellä alhaalla tarttenu kauaa oottaa, et Fuse! alotti.

Fuse! oli just hyvä! Ikinä en ollu näitä nähny tai mitään, vähä youtubesta kuunnellu, mut siis ottaen huomioon, et heinäkuun lopussa vasta alotettii kunnolla hommat (perustettu ties millon, mut heinäkuussa laitettii sinkku ja video pihalle, luotii facebook-sivut ja näi), ni Fuse! on ihan käsittämättömän hyvä livenä. Sitä mä en tiiä, et kui paljo näillä on muita bändejä takana, mut tuoreeks bändiks todella räjäyttävä kattaus.

Yleisö ei mitenkää ihan hirveesti ollu mukana Fusessa, pari niitten jotain omaa kaveria/fania, muut tyyty seisoskelemaan reunoilla ja kuuntelemaan. Harmi sinänsä, mutta ei se esiintymises näkyny, et yleisö oli vähä flegmaattista (mikä on tietenki aina plussaa). (:

Laulajalta (Susanna luultavasti sen nimi, en oo satavarma) irtos puolillavälillä kengästä korko. Hyvin se loppuun veti, vaikka oliki huima korkeusero kengillä sit lopulla. Ois kyl ollu rokimpi, jos ois vetäny kengät kokonaan pois!: D

Kasikolmoset veti kans hirveen hyvin ja porukkaa oli tosi paljon!(: Kyl täs on jotain tapahtunu vuosien varrella, ku alkaa lavanedustat täyttymään keikkojen ajaks. Tosi siistii!

Pojat oli muuten tosi hyviä, mut Juke valitti myöhemmin, et se oli ollu vähä hidas syttymään tolla keikalla, et siinä vaiheessa ku keikka oli lopussa ni se alko vasta lämpenemään. Ite ainaki tanssin ja heiluin sen verta kovasti keikan aikana, et loppujen lopuks lavalle ehtiny kovinkaan kattomaan. :D Myöhemmin ku katto jotain videoita Youtubesta oli sillee: "wow nää veti hyvin!" :D Ei mut tosi hieno meno oikeesti!

Ja eturivi täynnä!(:

No mut Vesku veti ainaki tosi hienosti, se tais olla vähä innoissaan Helsingin valtauksesta.(:

Hei mikkiständi nyt oikeesti!</3

Keikan jälkeen vaihdettiin Masin ja Veskun kaa pari sanaa (ei saa kertoo vielä, mut toivottavasti pian:) ja Fusen Niilan kanssa kans juteltii hetki. Tai itse asia enste mä pysäytin Fusen Nikon ja kysyin et onks se Niila. Ei kuulemma ollu. :D No ei oo mun työ tuntee noita! :P Se sitte sano et käy ettimässä Niilan mulle. Joo, olin siis Niilaan ollu yhteyksissä tosta keikasta, ni aattelin olla hyvätapanen ja vaihtaa pari sanaa. Pointsit mulle!
Niila kysy multa jossain vaiheessa, et mikä mun rooli Kasikolmosessa on. No totaaaa.... sitä on vähä vaikee selittää, koska välillä tuntuu et street teamin vetäjä on mulla vaa se ulospäin näytettävä rooli. Välillä ollaan kiusattu, et Juke ois bändin ja tiimin äiti, mut kyl mä aika hyvin vastuksen annan, ku täytyyhä jonkun noista ny huolta pitää (kuten myöhemmin yöllä todettiin.. :D). "Pidän huolta meistä kahdesta"

Kahentoista maissa suunnattiin Green Roomiin, Bar Bäkkärin yläkertaan kattomaan White Flamea. Niillä sattu olee just samana päivänä Cougarinsa julkkarit, joten sinne siis. WF:t veti hyvin, mutta samalla se oli jotenkin käsittämättömän... random. Ehkä sana "sekainen" kuvais hyvin sitä menoo siellä. :D Siellä oli yks semmonen tyyppi joka oli aivan kännissä, se vaa töni kaikkee ja "häiriköi", jossain vaiheessa jopa puri WF:n kitaristia, Ollia, polvesta. Siinä vaiheessa Vinceki oli sillee, et "wtf just happened?" :D Mua tää tyyppi ei häirinny, ku siin oli kavereita suojamuurina, mutta muutamat otti kunnollaki nokkiinsa..

Tän lisäks Vince just muistutti, että se oli tehny hieman epäonnistuneen "stage diven". Mä en tätä nähny kokonaan, kuulin vaa valtavan kolinan, ku herra laulaja tuli alas lavalta kajarin kanssa ja näin ku Vince kömpi ylös lattialta. :D

Jossain vaiheessa sitte Kasikolmosetki eksy paikalle ja Juke ja Vesku suunnisti suoraan eturiviin fanityttöilemään. :D Juke pääs jopa mikkiin huutamaan "we want more" encoreen. Encoressa kuultiin myös Kasikolmosia, ku Vince ja Olli innostu vetämään Velipoikaa lyhyen pätkän (eli sen verta mitä ne osas, vaikka ei soitto- ja laulukohta iha mennykkää yhtee) ja totesivat et 83 on maailman (Suomen?) paras bändi! :D Jotenki samaa mieltä, u know?(:

Kolmen aikaan saatettiin Katti, Vesku ja Juke Kamppiin ja bussiin, vaikka meinaski vähä kiire tulla. (: Oli ne mein pojat sillee semisti söpöjä, ku tulivat rullaportaat käsi kädessä alas. <3

Itehä mä en päässy kotiin ennen viittä, ku ensi ootin tunnin dösää Kampissa ja sitte hyppäsin dösään joka ei mennykkää kotii ja päätyin reilun viiden kilsan päähän kotoa. Siitä sitte enste kävellen kunnes totesin, et 10 tuntia korkokenkiä on tehny tehtävänsä enkä jaksa. Onneks taksi pelasti! :D Että kyllä mulle sattuu ja tapahtuu keikkamatkoilla. Puol kuus sitte nukkumaan, ihanaa!(:


Tiistaina The Used Helsingin Circuksessa, että perästä kuuluu!(:

Numero Kasikolme valloittaa positiivisuudellaan

http://fuusio.vaasa.fi/kulttuuri-ilmioeitae/173-numero-kasikolme-valloittaa-positiivisuudellaan

Numero Kasikolme valloittaa positiivisuudellaan

Numero Kasikolme on suomenkielistä poprockia soittava bändi, joka pyrkii positiivisella musiikillaan erottumaan muista suomalaisbändeistä.

Tamperelaisbändi sai alkunsa vuonna 2009 Vesa Holmalan ja Juke Järvensivun yhteisten musiikkiprojektien myötä. Vesa ja Juke alkoivat äänittää levylle tekemiään kappaleita, joista hyvin nopeasti syntyikin ensimmäinen EP nimeltään L-kirjain. Masi Lammelan ja Niko Hakalan liittyessä bändiin myöhemmin tunsivat kaikki neljä toisensa jo suhteellisen hyvin. ”Meillä on homma toiminut aina erittäin hyvin. Suurimmalla osalla bändin jäsenistä oli soittokokemusta muista bändeistä, ja lähdimmekin pohjimmiltamme tekemään vain musiikkia kiertäen kaikki rock-kliseet hotellihuoneiden hajottamisesta ja muusta sellaisesta. Meillä on hyvä porukka ja bändiä voisikin kuvailla rauhalliseksi ja aurinkoiseksi”, Masi sanoo.

Numero Kasikolme julkaisi keväällä toisen EP:nsä, joka kantaa nimeä Velipoika. Kyseistä EP:tä tehdessä alkoi bändille muodostua se "oma juttu". Kasikolmosten mukaan kahden EP:n ero on kuin yöllä ja päivällä: Puolet bändistä puuttui L-kirjainta tehdessä, ja se olikin vain eräänlainen promolohkaisu. Velipojasta taas voi kuulla sen, mitä Numero Kasikolme on oikeasti.

Kuntavaalit nimen takana

Numero Kasikolme on hämmästystä herättävä bändin nimi, jonka takana on mielenkiintoinen tarina vuoden 2008 kuntavaaleista. ”Erään hämeenkyröläisen kuntavaaliehdokkaan pyynnöstä olimme soittamassa covereita. Illan päätyttyä kysyimme ehdokkaalta, josko hänellä olisi ideoita bändin nimen suhteen. Vastaus oli, että eikö hänen vaalinumeronsa, 83, olisi hyvä bändin nimeksi”, Vesa kertoo. ”Kyllä me myöhemmin porukalla mietittiin nimen vaihtoa, mutta nimi pysyi Nro.83:na erilaisuutensa ja mielenkiintonsa vuoksi. On todella pieni todennäköisyys, että maailmasta löytyisi toinen samanniminen bändi”, Masi lisää. Muutama kuukausi sitten bändin jäsenet päättivät kuitenkin vaihtaa Nro.83:n kirjoitusasun Numero Kasikolmeen muun muassa selkeyden vuoksi.

Positiivisella musiikilla kohti tulevaisuutta

Useista muista suomalaisbändeistä poiketen on Numero Kasikolmen musiikki hyvin duurivoittoista. Musiikin positiivisuus näkyy duuriasteikon lisäksi myös esimerkiksi Velipoika-EP:n sanoituksissa, joista vastaa laulaja itse. ”Eihän tietenkään ole aina helppoa kirjoittaa positiivisia sanoituksia, mutta saa kyllä kiittää omaa elämää, että niitä syntyy. On todella vaikea tehdä positiivista tekstiä, jos elämä menee päin seiniä”, Vesa sanoo. Numero Kasikolmen biiseissä on myös usein vahva tarinankerronta, joka antaa syvyyttä biiseihin. Ja vaikka itse tarina olisikin surullinen, löytyy sanoista kuitenkin aina pieni toivon kipinä.

Velipoika-EP:n myötä on bändi saanut valtavan joukon uusia kuulijoita. EP:n nimikkobiisiä, Velipoikaa, on soitettu radiossa jonkin verran, ja se on soinut YleX:llä ”Viikon tehona”. Velipoika onkin bändiltä ensimmäinen radiosoittoon noussut kappale. Numero Kasikolme on saanut lisää näkyvyyttä myös keikkojen myötä. Pojat keikkailevat suurimmaksi osaksi Tampereen seudulla, mutta muuallakin keikkoja on silloin tällöin. Esimerkiksi marraskuussa bändi esiintyy Helsingissä ja joulukuussa Turussa. Bändin pojat keikkailisivat mielellään muuallakin Suomessa, mikä ei kuitenkaan ole aina kovin helppoa.  ”Vieraille paikkakunnille on aina hiukan vaikea lähteä, mikäli meitä ei tunneta siellä. Vaikka street team saakin meidän bändille paljon näkyvyyttä mm. jakamalla flyereita, ei se kuitenkaan aina riitä”, Masi kertoo.

Laulajan ja rumpalin keskustelu kääntyykin siihen, miten vähän bändeillä nykyään on street teameja, ja siihen, miten etuoikeutettu bändi on, kun sillä on street team. ”Jos kuvitellaan tilanne, jossa Numero Kasikolmella ja kahdella muulla tuntemattomammalla bändillä olisi keikka Tampereella, ja Facebook katkaistaisiin, niin meidän keikka saisi ehdottomasti parhaan näkyvyyden street teamin ansiosta. Hyvin toimiva street team on erittäin tärkeä asia bändille”, rumpali sanoo.

Numero Kasikolme on äänittänyt paljon uusia biisejä, joista esimerkkeinä mainittakoon ”Hei Rakkaus” ja ”Sinä oot minä”. Bändiltä onkin mahdollisesti odotettavissa uutta materiaalia levyn tai EP:n muodossa. Vesa ja Masi miettivät bändin tulevaisuutta ja toivovat, että kymmenen vuoden päästä kesällä bändillä olisi pienimuotoinen festari- ja klubikiertue, jossa mukana olisi erilaisia jousisoittimia sekä torvia. Bändi kehittyy jatkuvasti, eikä kukaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti siihen kuitenkin sisältyy valtava määrä uutta musiikkia ja paljon keikkoja.

Kasikolmen kokoonpano

Vesa Holmala - laulu                                                                                                                   

Juke Järvensivu - kitara                                                                                                             

Niko Hakala - basso                                                 

Masi Lammela - rummut

Teksti ja Kuvat: Riikka Paloluoma

Tampereen bändikämpistä

http://virilehti.wordpress.com/2012/11/05/tampereen-bandikampista/:

Heinäkuun alkupuolella Aamulehti kertoi, kuinka Tampereen kaupunki on tulevan vuodenvaihteen jälkeen sulkemassa Onkiniemen Sukkatehtaan sekä Tammelan Pohjolankadun bändikämpät tulevien rakennusprojektiensa tieltä. Aihe on kaupungissa valitettava kestosuosikki: muutama vuosi takaperin ääntä pidettiin muun muassa Pyynikin Trikoon tilojen puolesta. Mitkään vetoomukset tai mielenilmaukset eivät kuitenkaan tunnu kaupunkimme päättäjiin tehoavan.

Yli 15 vuotta punkrockin parissa harrastelleena osapäivämuusikkona olen harjoittanut taitojani melkein kaikilla Tampereen tunnetuimmilla treenikämpillä. Tilojen viihtyvyys ja soveltuvuus vaihtelevat, mutta yhteistä lähes kaikille kämpille on oman aktiivisuuden suora vaikutus homman onnistumiseen. Usean bändin soittajista koostuvalla porukalla olemme viimeksi muuttaneet hylätyistä luolista melko laadukkaiksi soittotiloiksi viimeksi kaksi huonetta mainitusta Pohjolankadun talosta, sitä ennen taas vanhan rautatieläisten seuraintalon Morkun kellarin. Mutta mihinkään ei sovi ajatellakaan asettuvansa taloksi – Tampereen kaupungilla kun on outo vimma repiä maan tasalle kaikki, mikä muistuttaa edes etäisesti omaehtoista kulttuuritoimintaa. Senioriasuntoja ja muuta uudisrakentamista elävä kaupunki toki tarvitsee, mutta pienellä harkinnalla tämän ei tarvitsisi aina tapahtua kulttuurin kustannuksella.
Bändikämpän menettäminen on omalle yhtyeelleni harmillinen takaisku, sillä uudet tilat ovat kiven alla: Kaupunki tarjoaa eioota, ja yksityisellä puolella esteenä on usein joko vuokrattavien tilojen soveltumattomuus metelöintiin tai vuokranantajan ennakkoasenteet muusikkoja kohtaan. Nykyistä kämppää olemme vuokranneet useiden bändien jäsenistä koostuvalla porukalla, mikä on paitsi pitänyt kulut aisoissa, myös mahdollistanut kokonaan uusien musiikkiprojektien toteuttamisen – siis toiminut uutta kulttuuria luovana voimana. Lisäksi aktiivisesta toiminnasta on ollut kaupungillekin hyötyä: Pohjolankadulla olemme pitäneet osaltamme paikat siisteinä ja vahtineet paikkoja myös varkauksien ja ilkivallan varalta. Vastaavien tilojen löytäminen koko porukalle onkin todella hankalaa, etenkin kun vähistä tiloista joutuu kilpailemaan muiden omilta kämpiltään potkittujen bändien kanssa. Eikä meitä vanhoja äijiä mihinkään nuorisotiloillekaan päästetä.

Juhlapuheissa Tampere esiintyy mielellään kulttuurikaupunkina, jolle lehdissä poseeraava Jonne Aaron tai muu tunnetumpi oman kylän muusikko toimii hyvänä käyntikorttina. Ikävämpi tosin, että Jonnen kipparoima Negative kuuluu sekin niiden kymmenien tamperelaisbändien joukkoon, joita Tampereen mallissa uhkaa kodittomuus. Että mistäs meinaatte ottaa Manse-rockinne tulevaisuudessa? Toimiva treenikämppä on aktiiviselle bändille elinehto – särökitaroita ei soitella olohuoneessa eikä rumpusettiä säilytetä kellarikomerossa. Säännöllinen keikkailu lisää vaatimuslistaan sen, että tiloihin on usein päästävä sisään aamuviideltä, kun yöhuoltisten eväillä ja bensaliksoilla tehty viihdytysreissu vaatii kotimatkan päätteeksi vielä kaluston roudaamisen takaisin sisätiloihin. Tämä sulkee tuntiliksoilla toimivat ”bändihotellit” pois vähien vaihtoehtojen joukosta.

Olisi mukavaa, jos minäkin – kolmekymppinen ex-nuori veronmaksaja – saisin harrastaa jotain, etenkin kun en sen eteen ihan kamalasti mielestäni vaadi. Riittää, että jokin huone jossain Tampereen vanhasta käytöstään poistetussa pytingissä, jonne vielä tulee sähköä ja vettä, saisi olla käytössämme ilman jatkuvaa huolta tulevaisuudesta. Säännöllinen vuokranmaksu ja tilojen kunnossa pitäminen kyllä onnistuvat. Pallo on vahvasti Tampereen kaupungin hallussa.

Teksti: Mikko Suikkanen, tamperelainen opettaja ja Vapaa Maa-punkbändin laulaja

Artists Against Bullying - True Colors

Jacob Hoggard, Lights, Pierre Bouvier, Fefe Dobson, Kardinal Offishall, Alyssa Reid, and Walk Off The Earth teamed up to show their support for the anti-bullying movement and record Cyndi Lauper's classic True Colors. 

Tää on sitä, ku artistit pyrkii vaikuttamaan asioihin. Hienoa työtä!(: